24.2.25

9 / 55 ( 7.50 - 17.11 )

Kevät tuli? Lumi suli. Nythän on vasta helmikuu! 

Ehkä taivaskin vain itkee. Kolme vuotta ja edelleen tuntuu uutisia seuratessa, että syyttä ja suotta. Nyt päättävissä asemissa olevat sentään vakuuttavat olevansa huolestuneita. Ehkä Euroopan pitäisi panostaa puolustukseen. Ehkä Ukrainaan pitäisi saada rauha, joka ei ole kolmen maailmanmahteina itseään pitävän diktatuurin keskinäinen sopimus. Ehkä näiden asioiden tarkempi pohdinta olisi kannattanut suorittaa jo 2 vuotta ja 11 kuukautta sitten. 

23.2.2025

On jo pidempään pitänyt kirjoittaa venäläisistä ympyröistä. Ei kuitenkaan sisäpiirijuoruista, vaan julkisesti saatavilla olevasta lentoliikennedatasta havaittavista signaalihäiriöistä venäjän alueella ja erityisesti tilanteista, jossa yksi tai useampi lentokone näyttää lentävän ympyrää jokseenkin epäloogisessa sijainnissa. Itse merkitsin ylös ensimmäisen havainnon ADS-B Exchangessa 10.1.2023, mutta todennäköisesti sitä on voitu havaita aiemminkin. Hieman myöhemmin sitä alkoi esiintyä myös Flightradar24:ssa. Mistään harvinaisesta häiriöstä ei ole kyse. 

Ajattelin ensin että kyse on vain palveluntarjoajan datan häiriöistä, joilla ei ole tekemistä todellisuuden kanssa. Jossain vaiheessa häiriöitä alkoi esiintyä yhdenaikaisesti ja yhdistettävästi uutisoitujen tapahtumien kanssa, kuten putinin matkustaessa valko-venäjälle. Eilen illalla havaitsin häiriön rjazanin lounaispuolella ja aamulla silmiini sattui uutinen, että paikalliseen öljynjalostamoon on tehty drooni-isku. 


Kyseisessä ympyrän kiertämisessä on kyseessä GNSS/GPS spoofing, suomeksi toisissa konteksteissa identiteettihuijaus tai tekeytymishyökkäys. Paikkatietodatasta puhuttaessa kumpikaan ei ihan osu kohdilleen, kuten ei tässä tapauksessa GPS-signaalikaan. Samaan kategoriaan menevät Suomessakin itärajan läheisyydessä havaitut GPS-häiriöt. 


Yllä olevassa julkaisussa todetaan, että venäjä on käyttänyt GPS-häirintää ja siihen tarkoitettuja kiinteitä ja liikuteltavia laitteita tärkeiden henkilöiden ja sotilaskohteiden lähistöllä. Ympyröiden syvempää merkitystä siitä ei kuitenkaan selviä, käytetty materiaali on lähinnä laivaliikenteen seurannasta peräisin. Arkistoni perusteella suurimmassa osassa havaintoja lentokone näyttää lentävän normaalissa matkakorkeudessa tai laskupolulla, mutta nopeus on lähes aina todellisuudessa mahdoton alle sata solmua tunnissa. Mietin ensin onko häiriössä kyse oikeasti ilmassa olevasta droonista, joka syöttää järjestelmään valheellisesti jonkin lennon tunnusta. Ympyröitä ilmaantuu niin kaupunkien laitamille, kuin keskelle maaseutuakin, joskus jopa niin että valtatie halkaisee ympyrän kauniisti kahtia. 

Yhdistettynä eilisillan havainto, aamuyön toinen havainto ja aamun uutinen, tuottivat ajatuksen, että kyseessä tässä tapauksessa voisi olla droonitorjunta. Tästä eteenpäin kyseessä on puhdas spekulaatio. Voisiko häiriöympyrän keskipisteessä sijaita häiriölähetin? Oheisessa kuvassa lähelle ympyrän keskikohtaa sijoittuu muodostelma, joka saattaa toki aivan hyvin olla viereisen kylän peruna- tai kaaliauma. Googlen Street View-näkymässä vuodelta 2019 paikalle johtaa hädin tuskin havaittava peltoura. 

SVR2448 oli mitä todennäköisimmin laskeutumassa normaalissa aikataulussa moskovaan neljältä aamuyöllä. Jälkeenpäin tarkasteltuna häiriötä ei esiintynyt merkittävästi näiden ajankohtien välillä. 
54.520966, 39.618682

Lopulta en oikeastaan itsekään halua uskoa tähän teoriaan, koska jopa suomalaista julkisen infrastruktuurin tietojen vapaata jakamista tyhmempää olisi mahdollistaa elektronisen ilmatorjunnan sijainnin näkyminen kaikille saatavilla olevasta palvelusta. Ihmetellään ympyröitä jatkossakin. 

14.2.25

7 / 45 ( 8.28 - 16.35 )

Aurinko tekee jo täyden työpäivän. Talven kylmin on takana. Toivottavasti pimeyskin väistyy.


Metsäpalon syttymiseen riittää yksi kipinä. Globaalin vessapaperikriisin kehittymiseen muutama viesti sosiaalisessa mediassa. Elämme mielenkiintoista viikonloppua, tunnelma on hieman samanlainen kuin kohta kolme vuotta sitten, jolloin tuli heti herättyä tarkistettua, onko Ukrainan presidentti vielä hengissä. Nyt vain joutuu kauhunsekaisin tuntein lukemaan, mitä Yhdysvaltain presidentti on sanonut. 

Suomen pääministeri ilmoittaa olevansa estynyt lähtemään Müncheniin, kunnes ei olekaan. Yhdysvaltain ilmavoimien bisnesjetti heittää keikan moskovassa. B-52 harjoittelee Skandinavian taivaalla, kuten tavallista. 

Ydinonnettomuuden suojarakenteisiin isketään. Kukaan ei enää järkyty. 

8.1.25

2 / 8 ( 10.39 - 14.08 )

Pajunkissoja joulupäivänä. Uudenvuodenpäivänä hyvässä kasvussa oleva pihatähtimö parvekkeen ruukussa. - Etelä-Suomi, 2025

En tiedä mitä teen

Joskus tuli kirjoiteltua tänne treeneistäkin. Juokseminen on ollut välillä aktiivisempaa ja välillä kokonaan tauolla, nytkään en ole käynyt lokakuun jälkeen kunnolla lenkillä, lähinnä hajoilevasta terveydestä johtuen. Balettia ja luistelua on sen sijaan tullut suoritettua säännöllisesti. Vaihdoin taitoluistelun sisällä painotusta ja voin todeta löytäneeni lajin, jossa olen jos mahdollista vielä surkeampi kuin yksilöluistelijana. Jotain kehitystä vuoden aikana on kuitenkin tullut saavutettua: otin keväällä ensimmäistä kertaa elämässäni videota luistelustani. Nyt kykenin jopa katsomaan tuon videon uudelleen ja voin ainakin kuvitella kehittyneeni. Todellisuus saattaisi tietenkin olla jotain aivan muuta, joten parempi jättää videot tänäkin vuonna nauhoittamatta. 

Jos jokin asia on vain muistoissa, onko se silloin todellisuutta? Olenko käynyt juoksemassa, jos en voi tarkastella urheilukellon dataa seuraavana päivänä? Voiko muisto muuttua ajan kanssa niin paljon alkuperäisestä, ettei se enää olekaan sama muisto?

Elämäni toisten luistelukilpailuiden lähestyessä on tullut uhrattua jokin ajatus niille ensimmäisillekin. Elettiin vielä puhelinluetteloiden ja paperisten bussiaikataulujen aikakautta. Olin noin kymmenvuotias ja luistellut reilut pari vuotta hyvin hajanaisissa valmennustiimeissä, kun silloinen valmentajani kysyi, haluaisimmeko minä ja ystäväni tehdä ohjelmat ja osallistua parin kuukauden kuluttua oleviin kilpailuihin. Sopiva musiikki oli mahdollista etsiä myös itse seuraavalle jäälle parin päivän päähän, joten kävin kodin cd-hyllyn kimppuun, mikä paljastui kahdeksi levyksi panhuilumusiikkia. Valitsin vähiten huonoimman vaihtoehdon toivoen valmentajan tyrmäävän ajatukseni. Päädyin kuitenkin luistelemaan panhuilulla esitetyn Moonlight Shadown. 

Olin jo kilpailuita edeltävissä viimeisissä treeneissä kipeä, ja kuume oli korkealla vielä kilpailuita edeltävänä iltana. Tuskailin yöllä eniten sitä, että joudun aikaisin aamulla soittamaan puhelinluettelosta löytämääni valmentajan numeroon, jonka toivoin olevan oikea eikä vain saman niminen henkilö. Päätin että jos kuume on aamulla alle 37,5, lähden kisaamaan. Aamulla mittari näytti juuri tuon verran ja vältyin puhelinsoitolta. Pakkasin mukaani eväsleivät ja äitini heräsi juuri ennen lähtöäni kysymään, kai minulla on jokin kyyti sinne useamman kymmenen kilometrin päässä olevalle kilpailuhallille. Vastasin joo joo, olinhan parhaani mukaan tavannut HKL:n aikataulukirjaa ja paikallisbussien opasta, lähinnä toivoen hyvällä tuurilla selviäväni matkasta perille. 

Olin saanut kilpailuita varten luvan ostaa puolitoista metriä paljettinauhaa harjoituspukuni koristeeksi. Eihän siitä kovin paljoa säihkettä syntynyt (Nyt kisapuvussani on 272 strassia). Jalkaani vedin ne paremmat luisteluhousuni, jostain halpahallin alelaarista löytyneet mustat trumpettilahkeiset trikoot. Pukuharjoitus pidettiin tuolloin kilpailupäivän aamuna ja valmentajani aloitti sen kertomalla, etten voi kilpailla kyseisessä asussa. Tarvitsisin ehdottomasti ihonväriset trikoot tai sukkahousut. Hiopa siinä sitten kilpailuohjelmasi viimeiseen loistoonsa, kun mielessä pyörii vain miten muuttua sukkahousuiksi. Onneksi kilpasiskoni tarjoutui lainaamaan harjoittelutrikoonsa ja hänen äitinsä kysymään, tarvitsisinko kyytiä kilpailupaikalle. 

Verryttelyssä huomasin että kaikissa hypyissä tuntui olevan joku pielessä. Ohjelman kuluessa ehdin miettiä, että sen on pakko olla trikoiden luistinkengän kannan alle menevä osa. Se riitti pitämään luistinta aavistuksen paremmin kiinni jalassa. Olin tottunut joka hypyssä nousemaan ainakin sentin korkeammalle kuin luistimeni, ja sukeltamaan alastulossa takaisin kenkään. Pieni muutos mutta epäonnistuin ohjelmassa jokaisen hypyn. Joululahjaksi sain vihdoin oikean kokoisen luistelupuvun ja omat trikoot jalkalenkeillä. 

Kävin mielenkiinnosta sovittelemassa luistimia ja utopistisen leveälestisessä kengässä koko 34,5 voisi olla sopivin. Näihin kisoihin lähdetään nyt ensimmäisiin verraten kokoa pienemmällä luistimella. Ja jossain kaukana tulevaisuudessa niissä toisissa yksilökilpailuissa ohjelmassa askelsarja alkaa panhuilusoololla. 

23.11.24

47 / 328 ( 9.43 - 14.22 )

Tuhat ja yksi, tuhat ja kaksi, tuhat ja... 10 vuotta. Aika kuluu niin nopeasti. 


Outoa että nykyisenkaltaisessa maailmassa pitää tiedottaa aikeestansa iskeä ydinasein myös ydinaseettomiin valtioihin. Maailmassa jossa ohjuskokeita voi suorittaa myös eläviin maaleihin. 
Eihän sen saisi antaa ahdistaa. 

Toisinaan haluaisin kirjoittaa samalla intensiteetillä kuin pari vuotta sitten. Toisaalta on hyvin harvoja asioita, joihin saan ylläpidettyä kiinnostusta kahta vuotta pidempään. Vuosikymmen yhden aihepiirin parissa on jo saavutus. 

Elämän pieniä ilonaiheita: EFHK kuuluu nyt myös etänä. Ei aivan samaa laatua kuin RJAA. Ammattilaisten työskentelyn kuuntelu on vähintään yhtä rentouttavaa kuin katselukin. 

24.8.24

34 / 237 ( 5.24 - 21.12 )

Pimeys alkaa jälleen laskeutua. Uutispuuroaikakausi on koittanut. Nyt saamme niittää mitä olemme kylväneet.


Tomaattilinjalla kesä on ollut suosiollinen. Tänä vuonna lähes koko sato ehtinee kypsyä ulkona ja hedelmien laatukin vaikuttaa viimevuotista paremmalta. Toisessa Sibirjakissa näkyy samankaltaista kuviointia raaoissa tomaateissa, kuin mitä oli tyypillistä Isolle keltaiselle. Toinen kasvi tekee viimevuotisen kaltaisia hedelmiä. Kokeilumielessä Isoa keltaista oli kasvamassa myös kasvihuoneoloissa Etelä-Suomessa, missä se vaikutti viihtyvän paremmin kuin avomaalla täällä pohjolan perukalla, mitenkään erityisen satoisa se ei tosin sielläkään vaikuttanut olevan. Maskotka oli sinällään mielenkiintoinen tuttavuus, ettei se amppelilajikkeena halunnut oikein millään kasvaa muuten kuin ylöspäin, ja leikkelin siitä keskikesällä varkaiden varkaiden varkaita pois. Satoa on siitä huolimatta tullut ja tomaatit ovat hyvänmakuisia. 


Hyvät uutiset ovat erilaisia kuin ennen.
Toivottavasti itänaapurissamme riittää tänä talvena leipää.
Sirkushuvien aika saattaa olla jo ohitse.  

27.6.24

26 / 179 ( - )

Kansallisvelvollisuus täytetty. Ateneum suoritettu. Lempiteos oli aikaansaatu lehmän ja vasikan raadosta.

Kuvassa ei ole edellä mainittu teos

Pitkä hiljaisuus on ollut hyvää aikaa tarkkailla blogin botteja. Nykyään saamme näkyvyyttä mahdollisesti myös Yandex.ru:n kautta. Mielenkiintoista muttei yllättävää. 

Taistelu jatkuu. Ehdin jo toivoa että ripsiäisistä päästiin, mutta yksi amppelikasvi oli jäänyt vaille petopunkkien levitystä, joten pieni populaatio selviytyi ripsiäispetopunkkien hampaista. Uskon että ilman tuota unohdusta kannasta olisi voitu jo päästä eroon. Kirvapopulaatio pesiytyi talveksi talouteen ja niiden mekaanista eliminointia on saanut suorittaa tasaiseen tahtiin. Viimeksi tänään. Huoleton on maata viljelemätön. 

Muuten satorintamalla näyttää hyvältä. Tämän vuoden tomaattilajikkeet ovat viime vuoden Sibirjakkeja mahdollisella ristipölytyksellä ja uutena tuttavuutena Maskotkaa. Samassa laatikossa kasvaa tänä vuonna kokeeksi salkopapua. Chilien suhteen ajattelin olla säästeliäs ja kasvamassa on vain kaksi Aji Cristalia. Yksi toissavuotisista kasveista odottaisi siirtoa bonsairuukkuun. 

Ilmassa on odotusta. Vaikka sanotaan että odottavan aika on pitkä, päivät juoksevat kiihtyvällä tahdilla. Kuten minäkin.